.... Taas se nähtiin tänäkin vuonna, että heinäkuu on turhimmista turhin kuukausi vaeltajan/ retkeilijän kannalta. Paljon pahempi kuin keskitalven tympeimmät möllötyspimeät. Ylintä Lappia lukuunottamatta lämpötilat ovat sietämättömissä lukemissa eikä sen Ylä-Lapinkaan lämpötiloissa paljon kehumisen aihetta ole. Turhauttaa olla aamusta iltaan neljän seinän/ suihkun/ perunakellarin vanki. Ainoa onni ja autuus tässä hirveässä ilmanalassa löytyy siitä ettei ole lomalla. Menisi totaalisesti hukkaan sekin aika.
Ihan tässä rinnasta ottaa, kun muistelee kaiholla kesäkuun alun kelpo kelejä. Vielä haikeammalle tuntuu kun muistelee kuulaita syyskuun kelejä vuosien takaa. Puhumattakaan siitä, että tästä kuumuushelvetistä selviäisi lokakuun ensimmäisiin räntäsateisiin. Tämän kaiken karmeuden keskeltä kysyn teiltä heinäkuussa lomanne pitävät ja vaeltavat ihmiset, että minkä takia? Mikä muu kuin sadistinen työnantaja pakottaa teidät suunnittelemaan vaelluksenne heinäkuulle? Heinäkuulle, jolloin räkkä on raivokkaimmillaan, kuumuus on usein sietämätön, hiki valuu, on paskainen olo kellon ympäri, metsäpalovaroitukset vaivaavat ja muitakin lomailijoita on riesaksi asti. En keksi äkkiseltään yhtään hyvää ajanjaksolle joka alkaa juhannuksena ja kestää elokuun puoliväliin. No ehkä se voi jollakin olla kalastus, mutta saahan niitä kaloja riittävästi alkusyksystäkin.
Jos joku kertoo 3 painavaa syytä heinäkuiselle vaellukselle kotimaassa, lupaan tehdä heinäkuussa 2011 viikon mittaisen (laavu)reissun Kemihaaran suunnalle.